Kuinka sitä saakaan työnnettyä oman päänsä niin syvälle omaan perseeseen? Kuinka sitä voikaan uskotella itselleen olevansa jotain muuta ja parempaa kuin on, varsinkin kun on niin vitun idiootti ja niin naurettava, ettei se enää ole edes hauskaa. Kuinka kyrpä sitä voi ollakkaan? Se vaatii jo jotain syvällä sisällä asustavaa kusipäisyyttä.

Ja ei, en yritä tehdä itsestäni uhria myöntämällä, että tein sellaisia itse. Tai voivottelemalla. Sitä mukamas piti itseään hauraana, mutta olikin itsetyytyväisyydessään ja -uhossaan muuttunut siksi luodiksi joka lävistää kaiken palasiksi.

Ehkä on aika kääntää tämän pienen jollani suuntaa. Olen mennyt väärään suuntaan fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti. Satuttanu muita, jo vuodesta 2001 muistaakseni. Ja vaikka jollani on pieni, on sillä mahdollisuus samanlaisiin tekoihin kuin suurella risteilijällä, hyvässä ja pahassa. Kuten suuremmilla aluksillakin, myös kurssini suunnan muuttaminen vaatii hiukan aikaa. Tarkoitus kuitenkin on suunnata nokkani kohti uutta päämäärää ja löytää satama, johon sitten joskus voisin paattini huoletta jättää.

Se saattaa viedä aikaa, mutta se ois tavoite nyt.

Jusu

Mittailen säälimättömiä kasvojasi,

kävelen niillä edes takaisin,

kulkien kuitenkin vain yhteen suuntaan.

Kylmät kätesi,

valkoiset huulesi

ja kaksitoista suudelmaa.

Melkein jo raiskaat,

puristat minua lujempaa.

Ennen kuin syljet minut ulos,

toivon,

että pystyisin sinusta nauttimaan.

Jaa-a, vai pitäisi kolumni kirjoittaa? Pitäisi olla jotain sanottavaa, mutta kun ei ole. Miten olisi paasaavan apokalyptinen visioni ilmastonmuutoksesta? Tai katkeraa, kyynelten makuista tilitystä parisuhteestani? Kertoisinko kenties uudesta harrastuksestani, joka auttaa tätä el gordoa heittämään hellät hyvästit vatsan seutuville kerääntyneille ilokiloille?

Ei, ei ja en. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Pääni on yhtä tyhjä kuin Lomanin Teuvon gonadit Muna-risteilyllä.

Miksi ylipäätään sanoisin mitään? Ilmastonmuutoksesta jauhetaan joka ikisessä läpyskässä paskapaperista saunapamflettiin. Ja jokainen tietää omakohtaisesta kokemuksesta, että parisuhteissa saa tasaisin väliajoin väistellä hysteerisen huudon säestämänä lentäviä Muumilautasia. Jos et ole tätä rituaalia päässyt kokeilemaan, lopeta tämän oksennuksen lukeminen heti ja lähde baariin.

Tai etsi käsiisi jokin akkainlehti (suosittelen Me Naisia). Niissä tiedetään asiasta. Joka numerossa. Tietävät kertoa myös vinkkejä ja mielipiteitä meidän läskiliigalaisten elämänlaadun parantamiseen. Kaikki tuntuu olevan käsitelty, joten mitä nyt? Mistä kirjoittaa, kun ei ole mitään sanottavaa?

Kokeilisinko itseni liikkeelle saamista ja ulkona lyllertämistä? Voisin jopa sulkea tietokoneeni, tuon häpeissään hurisevan, hiljalleen omistajansa passivoivan pornosäiliön. Ehkä pyytäisin seurakseni kaverin. Tai vielä pahem…öm…parempaa, tyttöystäväni. Siis henkilöystäväni, ettei kukaan vaan nyt loukkaannu. Saattaisimme yhdessä jaksaa jakaa monia niin kauhistuttavan via dolorosan, eli kolmen kilometrin kävelymatkan kaupunkiin asti.

Mikäli krapula-aamujen kebabit koettelisivat kuntoani kohtuuttoman kovaa, voisimme pysähtyä läheiseen puistoon vaihtamaan hiljalleen verenmausta vapautuvaa kuolaamme. Matkastamme saattaisi muodostua kokemusrikas tapahtuma, joista saa lukea vain Harlekiini-romaaneista.

Ja ei, en kirjoittaisi seikkailustamme kolumnia.

Mutta,joo...luova kirjoittaminen on hauskaa. oikeesti.

MIUN KOODAUS-, PHOTARI- ja INKKARISKILLZIT ei RIITÄ!

Miksi? Miksi Jeppe juo? Jeppeä vituttaa. Jeppe tekee töitä ja opiskelee, ah-niin-seksikästä viestintää.

Jeppe etsii tusinabaarista turvapaikkaa. Tuoko hetken onni turmion? Letkeästi leiskuva Osmo A. Wiion haamu pelottelee Jeppeä proaktiivisten painajaisten pyörteissä.

Viestinnän uudet tuulet puhaltavat Åbergin uudet vaatteet kohti koleraa. Ei Havis Amanda huuda hoosiannaa, kun kansa älymystöä myöten asettaa Toivonsa trendi-Janiin.

Unissas susta tulee musta. Jepen märkä uni ei oo unisex. Jacko, Tony ja Jani. Jeppe luuli kolmen kimpan olevan edes rehellinen. Ei kiva seksiuni ole tämä painajainen.

En varmaankaan yrittänyt sanoa mitään relevanttia, toivottavasti:). Jos joku löytää tuosta jonkun viestin/idean/sanoman hyvä (ja kertokaa toki). Tajusin vain viestinnällisen ajattelun ja sen näkökulmasta tapahtuvan asioiden tarkistelun iskostuneen tiukasti aivoihini. Luulisin ainakin.

Julkaisujärjestelmä, CMS, sisällönhallintajärjestelmä...en minä ymmärrä! Sanovat, että noita käytetään sekaisin ja ristiin rastiin ja kaikkea muuta. Se kuulemma on pahasta. Ymmärrän väitteen, että edellä mainittuja käsitteitä sekaisin käytettäessä niistä tulee juuri sen takia sekavia ja hämääviä.

Voi olla myös niin, että käsitteet joiden nimi ei kerro mitään konkreettista ovat jo itsessään sekavia. Josko tässä nyt yrittäisin itselleni selvittää ja avata näitä monstrooseja sanapalikoita.

Sisällönhallintajärjestelmä? Ookoo, siinä hallitaan sisältöjä jonkun järjestelmän avulla. Vai? Vai?

CMS? Content Management System --> suomeksi Sisältö Hallinta Järjestelmä eli sisällönhallintajärjestelmä. Luulin, että nappaisi, mutta tuntuu sekavammalta...

Julkaisujärjestelmä? vierätyspalkki.fi -sivuston mukaan: Julkaisujärjestelmällä voidaan Suomessa viitata ilmaiseen blogityökaluun, kotisivukoneeseen tai usean sadan tuhannen euron sisällönhallintajärjestelmään. Sisällöhallintajärjestelmään? SISÄLLÖNHALLINTAJÄRJESTELMÄÄN? Osaanko lukea ollenkaan vai miksi kaikkiin tuntuu tulevan sama vastaus?

Vierätyspalkki.fi -sivustolla sanottiin myös, että termeillä leikkimistä pitää välttää ja on parempi kertoa mitä mikin ohjelma tekee. Olen samaa mieltä. Miksei noille edellä käsitellyille käsitteille voi olla yhtä yhteistä nimikettä? Ymmärrän kuitenkin, että sen keksiminen on vaikeaa. Ja ihmisethän aina käyttävät sitä ilmaisua, joka omaan suuhun sopii parhaiten. Taidamme lillua ureassa.

Sitten olisi vielä Portaali-sana. Tämä on kuulemma se sana, mikä haittaa keskustelua julkaisu- ja sisällönhallintajärjestelmistä. Se voi kuulemma tarkoittaa verkkopalvelua ja tietojärjestelmää. Sanovat, että älkää käyttäkö tuota sanaa. Yllätys, mutta olen samaa mieltä. Turhaan käyttää sanoja, jotka sotkevat. Ikuisena Buffy-vampyyrintappaja fanina minulle tulee sanasta portaali mieleen toiseen ulottuvuuteen vievä portti. Tosin toiseen ulottuvuuteen on tainnut tämäkin kirjoitus tai ajatuksenjuoksuni mennä.

Tuolla vierityspalkissa sanottiin myös, että blogi-sanaa ei saisi käyttää blogimerkinnästä, vaan siitä kokonaisuudesta johon/jossa merkinnät tehdään. Siihen en yhdy. Ymmärrän ajatuksen taustalla, mutta miksi pitää valittaa siitä ainoasta termistä jota käytetään yhtenäisesti ihmisten keskuudessa. Loppuu se turha nitpicking!

Onhan se hienoa, että kunnilla on www-ohjeita. Hyvö olla selkeät raamit, joiden puitteissa toimia. Mutta lisäisivät hiukan muutakin sisältöä omille sivuilleen kuin ne pakolliset osoitetiedot. Se ei riitä, että ne ovat hienon näköiset. Kyllä mie saan sen uimahallin puhelinnumeron selvitettyä ilman nettiäkin.

Nettisivujen pitäisi myös olla synkassa siellä esiintyvän aihealueen kanssa. Jos Reinon Romun & Roippeen sivut muistuttavat Iittalan sivuja, on sivuston suunnittelussa epäonnistuttu.

Häkellyn! Laajakaistan ja Solo-tunnuksieni lempeällä avustuksella täydennän tyngän elokuvakokoelmani uusiin ulottuvuuksiin. Jenna Jameson ja Alfred J. Kvak, väistykää, täältä tulee kulttuuria! 

Olen valinnut tilattavat tuotteet. Hävettää. En tiennyt olevani näitä ihmisiä. Nettikaupan nätti bitti-bimbo tiedustelee vienosti olisinko kiinnostunut mistään muusta. Tutustun hänen tarjoamiin vaihtoehtoihin. Ehdottelut kovenevat! Sorrun viimeiseen shoppailu-frenzyyn.

Nettikaupat ovat käteviä ja helppoja. Niistä löytää kaikkea mitä tahansa poloinen ihmisparka maalliselle matkalleen halajaa. Mutta muistakaa, te pikkuiset tulevaisuuden toivot, tehdä interweb-putiikeidenne leiskoista loogisia. Mutta ei selviä. En löytänyt mistään nettikaupasta keskikalja-osastoa.