Jaa-a, että internetkauppoja. Mitä mainioita ihmismielen tuotoksia ne ovatkaan! Nyt voin tilata itselleni kumisesti kitisevän tyttöystävän kera morsiuspuvun. Suoraan kotiovelleni! Skebat ja kondoomit ovat letkeään internet-kieleen taipuvien sormieni ulottuvilla. Pakarani pullistelevat kultturellisti konttorituolini molemmin puolin kahlatessani virtuaaliantikvariaatin kirjahyllyjä, mielipuolisesti etsien Tolstoin Sota ja Rauhaa.

Häkellyn! Laajakaistan ja Solo-tunnuksieni lempeällä avustuksella täydennän tyngän elokuvakokoelmani uusiin ulottuvuuksiin. Jenna Jameson ja Alfred J. Kvak, väistykää, täältä tulee kulttuuria! 

Olen valinnut tilattavat tuotteet. Hävettää. En tiennyt olevani näitä ihmisiä. Nettikaupan nätti bitti-bimbo tiedustelee vienosti olisinko kiinnostunut mistään muusta. Tutustun hänen tarjoamiin vaihtoehtoihin. Ehdottelut kovenevat! Sorrun viimeiseen shoppailu-frenzyyn.

Nettikaupat ovat käteviä ja helppoja. Niistä löytää kaikkea mitä tahansa poloinen ihmisparka maalliselle matkalleen halajaa. Mutta muistakaa, te pikkuiset tulevaisuuden toivot, tehdä interweb-putiikeidenne leiskoista loogisia. Mutta ei selviä. En löytänyt mistään nettikaupasta keskikalja-osastoa.