En ole mitään mikäli en bloggaa tai seuraa blogia. Tunnen jo nyt häpeää siitä, että en ole aikaisemmin tuonnut mielenkiintoisia ajatuksiani ja ainutlaatuista persoonaani esille interwebsin välityksellä. Oloni on kivikautinen ja häpeä pureutuu ihoni läpi. Mieleni ei kestä epävarmuutta, joka syntyy blogimattomuudestani.

Olen nähnyt valon, kiitos kaikkien bloggaajien. Heidän (vaiko meidän?) terävän tappavasti sivaltava sanan säilä ravisuttaa tajuntaani kuin notkea koala eukalyptus-kohmelossa.