Ah, vanhoja kirjotuksia katellessa nousee jännät fiilikset mieleen.

Kuinka sitä saakaan työnnettyä oman päänsä niin syvälle omaan perseeseen? Kuinka sitä voikaan uskotella itselleen olevansa jotain muuta ja parempaa kuin on, varsinkin kun on niin vitun idiootti ja niin naurettava, ettei se enää ole edes hauskaa. Kuinka kyrpä sitä voi ollakkaan? Se vaatii jo jotain syvällä sisällä asustavaa kusipäisyyttä.

Ja ei, en yritä tehdä itsestäni uhria myöntämällä, että tein sellaisia itse. Tai voivottelemalla. Sitä mukamas piti itseään hauraana, mutta olikin itsetyytyväisyydessään ja -uhossaan muuttunut siksi luodiksi joka lävistää kaiken palasiksi.

Ehkä on aika kääntää tämän pienen jollani suuntaa. Olen mennyt väärään suuntaan fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti. Satuttanu muita, jo vuodesta 2001 muistaakseni. Ja vaikka jollani on pieni, on sillä mahdollisuus samanlaisiin tekoihin kuin suurella risteilijällä, hyvässä ja pahassa. Kuten suuremmilla aluksillakin, myös kurssini suunnan muuttaminen vaatii hiukan aikaa. Tarkoitus kuitenkin on suunnata nokkani kohti uutta päämäärää ja löytää satama, johon sitten joskus voisin paattini huoletta jättää.

Se saattaa viedä aikaa, mutta se ois tavoite nyt.

 

Jusu